lauantai 16. elokuuta 2014

First days in Kouvola

IMG_3321 IMG_3348 IMG_3337 IMG_3191 IMG_3198 IMG_3143 IMG_3146 IMG_3167 IMG_3177 IMG_3200 IMG_3211 IMG_3278 IMG_3279 IMG_3296 IMG_3300 IMG_3313 IMG_3327IMG_3328 IMG_3339

Yllä muutamia kuvia mun ja Roosan kuvailureissusta :)

Lähtö Kotkasta tuntu samaa aikaa hieman ahdistavalta ja jännitävältä. Toisaalta olin myös innoissani. Kouvolassa odotti paremmat olosuhteet viikonloppujen ja lomien reenauksia varten, muutamia tuttuja, kivempi kämppä. Kotkaan jäi tärkeitä ihmisiä, tuttu ympäristö, muistot. Kouvola on mulle ennestään tuttu paikka, mutta kummminki aika tuntematon. Muuttoa varmaan helpotti näitten kaupunkien läheisyys ja etten edes kerkeä olemaan kotona pahemmin. Viikot menevät Vierumäellä opiskellen ja reenaten ja kotona käyn viikonloppuisin. Onhan tää kieltämättä jännää, tavallaan käänsin jälleen kerran uuden sivun esille elämäni kirjasta. Uusi kaupunki, uudet ihmiset, uudet mahdollisuudet ja tavoitteet. Oon edenny askel kerrallaa, ja nyt oon taas yhden askeleen lähempänä mun unelmia. Vierumäellä onkin loistavat olosuhteet niiden toteuttamiseen. Odotan innolla seuraavia vuosia. Kaikki ei mee aina suunnitelmien mukaan, mutta oon avoin muutoksia kohtaan. Eivät ne ole niin pelottavia :) Elämä vaan menee niin, että tulee pakosti jotain muutoksia. Ehkä jonkilainen kohtalo on sittenkin olemassa, ja uskon että kaikki muutokset on kumminkin hyväksi :) Ja oishan se aika tylsää jos ei tapahtuis mitään suurempia käännöksiä...

Mun ensimmäiset päivät täällä on menny aika reippaasti ja vaivattomasti, en oo jaksanu vaivata mun päätäni millään suurilla stressaamisilla. Oon nähny muutamaa ystävääkin pitkästä aikaa ja näin :) (esim. Roosaa) Pakko myöntää, että on aika varma olo. Tiiän, että tärkeimmät ihmiset tulevat aina pitämään muhun yhteyttä tavalla tai toisella. Ei tää matkakaa paljoo paina, junalla 34min ja hintaa juniorilta 3,60€. Keinot löytää aina jos haluaa. Sen näkee sit taas miten on aikaa kaikkien kisojen sun muitten seassa... Mutten halua murehtia sitä nyt :) Unelmien eteen pitää uhrautua, ja onhan se sitten kivempi nähä kun on kunnon ikävä ja paljon kerrottavaa!

Apua nyt pätkäs ajatus... :D Ehkä oon sanonu kaiken mitä on pitäny täs postaukses :D

Välillä vaa pitää elää päivä kerralla, ottaa haasteet avoimesti vastaan ja näin :) Turha stressi ja sähläys ei tee hyvää koskaa! Ainakaan mulle... :D

Hyvää viikonloppua kaikille!

2 kommenttia: