Tuntuu et viimiset kaks viikkoo ois menny ihan sumussa... Paljon positiivista on tapahtunu, mutta muutama synkempi asia painaa... En voi käsittää edelleenkään miten yhtäkkiä kaikki vaa muuttuu. Pam, ja et voi olla samalla tavalla enään kuin ennen... Tuskaa ja ikävää ei oo kai tunteita kamalimpia. Fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa. Mua rupee jo väsyttämää tää tunne.
Enempää en angstaile, en haluu et positiiviset asiat jää varjoon! Sain kerrottua sentään pääpiirtein siitä, mikä mua painaa.
Tosiaan, kuvapainoitteinen postaus luvassa. Eihän haittaa? :)
Masemia oon vaihtanu paljon viimeaikoina, vietin aikaa ystävienkaa kenenkaa en oo ollu pitkää aikaa kunnola yhteydessä ja oon oppinu oikeesti ottamaan rennommin. Ei oo paineita enään niin turhista asioista. Oon oppinu antamaa ittelleni anteeks ja ymmärtämää ettei kaikki voi olla niin täydellistä kun haluis.
Jos nyt viellä kertoisin tarkemmin tästä viikonlopusta:
Lauantaina suuntasin Helsinkiin, yövyttiin äidin kaverilla, ja sunnuntaina mulla oli aluemestaruudet Keravalla ja lopettelin kisakautta :) Voitto tuli ihan hyvällä ohjelmalla! Tosin SM-junnuissa olikin vain yksi osallistuja :D mutta suoritus kenties se tärkein!
Illalla suuntasin viellä valmentajan ja Ekin kanssa Amarilloon syömään ja viettämään aikaa kisa kauden lopetuksen vuoksi :)
Tää postaus nyt oli tässä :) Nyt hyökkään vesimeloonin kimppuun :3 ja ryhdyn lukemaan saksan sanakokeeseen!
heihei <3
Kyl se elämä alkaa taas hymyileen, positiivisuus auttaa! :) Tsemiä!!
VastaaPoistaToivotaan niin! :) kiitokset!!
Poista