TBT kevät

Heips!

Huomasin äsken, että multa löytyy joitakin kuvia, joita en oo syystä tai toisesta postannu viellä tänne... hups. Mielummin kumminkin myöhään, kun ei koskaan :)

Nyt on kyllä semmoset  kelitkin että aika lailla noilla varustuksilla mennään. Haluun kunnon helteet ja mekkokelit!

Tähä loppuun viel yks ilouutinen: PÄÄSIN OPISKELEMAAN SUOMEN URHEILUOPISTOON! Eli tää tyttö viettää seuraavat kolme vuotta Vierumäellä!!! Apua oon niin ilonen! Dreams come true. Ja kaiken lisäks kaikki mun hyvät ystävät pääs kans! Huhhuh, torstai aamu oli kyllä ilontäytteinen! :D Mutta postaan Vierusta erillisessä postauksessa, kunhan saan kirjeen kotiin perille niin on jotain kirjotettavaakin! Nyt nimittäin ei ole melkeimpä muuta tietoa, kun että pääsin opiskelemaan sinne. :D

Palaillaan!

Hamepäivä

maxihame H&M (kirpparilöytö) tuubitoppi H&M,  koru Glitter

Oonkohan ainut kuka on täysin hurahtanu mekkoihin ja hameisiin tänä kesänä? Oon hamstrannu nimittäin aika paljon mekkoja mun kaappiin... En oo vaa viel kerenny käyttämää ku välillä säät ollu pyllystä. toivottavast kerkeen viel! Minust kyl hameet ja mekot on loistavaa vaihteluu pelkille farkkushortseille. Ja esim maxihameet (kuvan hameen bongasin kirppikseltä ylläripylläri) on vielä tosi mukaviakin! Ei kiristä eikä hierrä mistää eikä näe jos sääret ei oo vasta ajetut... :D Ja näyttää musta tosi tyylikkäiltä ja voi yhdistellä erilaisiin toppeihin ja koruihin :) Ehdottomasti yks lempparivaate kesälle! 

Päättärit 2014

Can't believe... Se oli sit siinä. Peruskoulu on ohi. Nyt tuntuu tosi tyhjältä, kolme vuotta meni silmänräpäyksessä. Aiemmissa postauksissa oon hehkuttanu miten innoissani oon siitä, että lähen muualle opiskelemaan, mutta viikonloppuna pääsin törmäämään siihen toiseen puoleen. Perjantaina vollotettiin jo koulussa, lauantaina itkupilliparaati ennen juhlaa ja juhlan jälkeen. Myös illalla tuli itkettyä mansikassa, vaikka tarkotuksena oli juhlia - no okei onneks tuli enemmän kumminkin pidettyä hauskaa. Ja tänään noin tunti sitten alettiin herkistelemään Milan kanssa ni eiköhän kyyneleet vieriny taas silmiin. Tätä menoo kun jatkaa niin nestehukka odottaa...  Pääsen törmäämään myös totuuteen: Unelmien etee pitää tehä töitä ja päätöksiä, jotka pelottavat ja surettavat... Tuntuu tosi hölmöltä, kun muut juhlii pääsyä peruskoulusta, mutta ite oot vähän kahden vaiheella: 1. Pääsen (mahdollisesti) toteuttamaan mun unelmia opiskelun sekä harrastuksen suhteen 2. Tuttu ja turvallinen piiri jää tänne. Toisaalta huomaa kuka on oikeasti sun vierellä, kun etäisyys kasvaa. Uskon kumminki siihe et ne tärkeimmät jää mun vierelle vaikka tilanne ois millane. Kumminki tää pien epätietoisuus pelottaa, kun tuloksia en oo vielä saannu. Will see, will see... Vois yrittää nyt keskittyy kumminki niihin positiivisimpiin asioihin. Näitä pohditaan sitten, kun aika koittaa.

Anyway koulun sain kivasti lopetettua 9.5 keskiarvoon ja 50€:n stipendiin :) Ysiluokka on ollu kyl tosi hieno pätkä mun elämästä. Paljon erilaisia tapahtumia ja ihmisiä jne... Kaikki hienot hetket tuun muistamaa aina :')

Ehkä tää mun höpinä saa riitää pikkuhiljaa ja nyt niitä kuvia! :)

Rakas 9E luokka <3

ryhmärämä <3

Onneks on nessupaketti lähellä... Tulee väkisinki tippa linssiin, kun kattelee näitä kuvia. Ollaan niiiiin onnellisia ja tuntuu pahalta, kun ei näe samoja kasvoja enään ensi vuonna joka aamu koulun käytävillä... Karhulan koulu on ollu paras koulu tähän mennessä ja tuntuu ikävältä lähteä pois. Kaikkea sitä tekeekin unelmien takia...

Jottei tää postaus lopu nyt niin haikeisiin tunnelmiin niin pakko myöntää, että onhan tää siistiä saaha oppivelvollisuus suoritettua! Ja vielä hyvillä arvosanoilla! Muistot säilyy ja kaverisuhteet myös toivottavast :) Nyt on kaikkien aika valita ittellensä paras tie, ja kulkea sitä pitkin kohti omanlaista menestystä. Toivottavasti jokainen onnistuu siinä mihin pyrkii :)

Lopuks haluun vielä kiittä kaikkia ketkä on ollu mun vierellä nää upeat kolme vuotta ja on tehny niistä ikimuistoisia. Kiitos niille ketkä on jaksanu tukee ja auttaa mua, kun oon sitä tarvinnu. On naurattanu ja pistäny mut hymyilemää väkisin vaikkei aina hymyilyttäny tai naurattanu. Kiitos myös niille ketkä on yrittäny tuhota tai saada mut alas, se on tehny musta vielä vahvemman. Voin sanoa rehellisesti etten kadu mitää. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa - Kun ovi sulkeutuu, uusi ovi avautuu.